Jotain pitänee tähän alkuun runoilla, blogi näyttää muuten niin tyhjältä. Tää kait on vähän niinku päiväkirja, joten kirjoitetaan sitten tästä päivästä.
Minulla oli jopa suhteellisen hyvä päivä. Nimittäin päätin tänään, että häivyn tästä koulusta heti kun mahdollista. Se sai mielen vähän keveämmäksi. Olipahan joku päätös tehty. En jaksa enää musiikkilukiossa. Keväällä olin ihan innoissani, luulin jopa että pidän musiikista ja rakastan soittamista. Siispä hain musiikkilukioon ja pääsin sinne. Luulen tosin, että hain tähän kouluun myös ehkä senkin takia, että luulin, että kaikki odottivat minun menevän musiikkilukioon. Sehän on kait itsestään selvää, kun on soittanut koko pienen ikänsä klarinettia ja ollut muusikkona joka ikisissä kissanristiäisissä. Vaan pieleen meni tämä valinta. Sisäinen muusikkoni ilmeisesti hirtti itsensä G-avaimeen tai jotain. Tämän syksyn aikana olen jo saanut yliannostuksen musiikkia, sitä tulee koulussa joka tuutista. Minulle iskee sellainen olo, että en ole tarpeeksi muusikko, kun en jaksa innostua joka ainoasta hoilotukseta.
Kaikkein suurin ongelma on se, että en nää musiikin opiskelussa enää mitään järkeä tulevaisuuteni kannalta. En ole koskaan edes harkinnut ryhtyväni ammattimuusikoksi. Ongelma ei niinkään ole soitin-tai laulunopetuksessa, vaan siinä kaikessa muussa, mitä musiikkiin liittyy. Musiikkilukiossa pitää opiskella ainakin kolme kurssia teoriaa ja kuusi kurssia musiikkitietoa, normaaleiden lukioaineiden lisäksi. Olen kuitenkin opiskellut musiikin teoriaa jo suhteellisen pitkälle ala- ja yläaste aikana, joten joudun lukiossa jatkamaan "korkeampaa" teoriaa. Minun pieni pääni sotii tätä ajatusta vastaan. Tätä hienompaa ja vaikeampaa teoriaa ei tarvitse, ellei aio ammattimuusikoksi. Eli siis nämä kurssit ovat täysin turhia, ne ovat stressaavia ja vaikeita. Ja lisäksi kun joudun lukemaan niitä, en pysty ottamaan niin monia hyödyllisempiä kursseja, kuten esim. fysiikkaa. Ja minä tahdon opiskella fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, biologiaa, terveystietoa, psykologiaa (joko arvaat, mihin meinasin pyrkiä lukion jälkeen) ja latinaa. Minä tahdon lääkikseen, eikä pääsykokeissa hirveästi auta, jos osaa kirkkosävellajit, nelisointujen käännökset ja muut vastaavat.
Mulla menee koulussa huonommin kuin koskaan ennen on mennyt. Minä stressaan niin hirveästi, että en osaa keskittyä mihinkään, terveys reistailee ja pääkin uhkaa haljeta (ilmeisesti mulla on jonkinasteinen masennus, en tiedä vielä kun tutkimukset on niin alussa)