Tässä muutama päivä sitten huomasin, että minusta tuntui erilaiselta kuin yleensä. Ettei ole niin voimaton olo. Minulla oli tuona päivänä terapia, joka meni melko hyvin. Lisäksi olin lähdössä koulutukseen, jota odotin kovasti.

Kun kävelin terapaista pois päin mietin asioitani monelta kannalta, ja huomasin, että taivas ei ollutkaan niin musta kuin millaisena olin tottunut sen näkemaan. En nyt voi sanoa, että olisin ollut onneni kukkuloilla tai mitään, taivas oli edelleen pilvessä, mutta tajusin, että aurinkokin on olemassa, pilvien takana. Tämä sai minut ajattelemaan, että vau, minähän taidan olla paranemassa, joka taas antoi uutta uskoa tulevaisuuteen. Minulla oli sinä päivänä pitkään sellainen tunne, että olisin ollut kääriytyneenä suureen punaiseen huopaan, joka piti minut lämpimänä ja turvassa maailmalta. Kiva tunne