Terapiaa vielä yksi kerta jäljellä + seurantakäynti syksyllä. Pelottaa..

Koeviikko on kohta takanapäin, vielä pitäisi yksi koe jaksaa tehdä ja sitte se olisi ohi. Ensimmäinen vuosi lukiota takana. Tämä koeviikko on ollut toistaiseksi rankin mitä minulla on ollut ja se näkyy mustelmina jaloissa ja viiltoina käsissä. Pitäisi oppia olemaan itselleen armollisempi ja opetella jokin parempi stressinhallintakeino. Olisikin niin helppoa...

En ole vielä ilmeisesti ihan täysin parantunut, mutta ei kukaan ole niin kyllä väittänytkään. Nyt vain katsotaan, pystynkö jatkamaan paranemista itse. Tai siis ilman ammattiapua. Kesä varmaan onnistuukin, ei siinä mitään. Olen nyt paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan, ja kesät ovat yleensäkin olleet hieman helpompia.

Mutta sitten syksy. Koulun alku, stressi, täydet lukujärjestykset. Ehkä maalailen vain piruja seinille,  mutta silloin tulee kyllä olemaan rankkaa.

Parempaa tulevaisuutta odotellessa...