Tästä meinaa tulla harvinaisen mielenkiintoinen syysloma. Eikä millään positiivisella tavalla. Jotenkin minulle on kasaantunut tälle viikolle kolme lääkärikäyntiä, joista kaksi on hammaslääkärikäyntejä. Ei tässä mitään, paitsi että satun pelkäämään hammaslääkäreitä. Tai en varsinaisesti lääkäreitä, mutta pelkään sitä, että he syyllistävät minua, jos hampaissani on reikä yms. Minulle pienikin negatiivinen sana lähentelee maailmanloppua ja hammaslääkäreiden syyllistämistaktiikka saa aikaan minulle huonon omatunnon loppupäiväksi ja myös seuraavaksi päiväksi. Rupean vihaamaan itseäni siitä syystä että en ole tehnyt kaikkea mitä minun olisi pitänyt tehdä. Ja se ei ole mitään pientä itseinhoa, vaan sitä että en pysty koko päivänä ajattelemaan mitään muuta kuin sitä, miten huono, laiska ja saamaton vätys olen. Ja näen sitten kaikki tekoni ja tekemättä jättämiseni hyvin negatiivisessa valossa.

Eikä asiaa auta yhtään se, että tiedän hampaissani olevan reikiä. Nimittäin jonkin aikaa sitten olin ehkä kuukauden niin väsynyt ja uupunut, että yksinkertaisetkin asiat, kuten hampaiden pesu, vaikuttivat aivan ylivoimaisilta. Saatoin maata sängyssä tuntikausia miettien että pitäisi nousta ylös ja mennä suihkuun tai pesemään hampaat. Joskus onnistuin pakottamaan itseni ylös, mutta hyvin usein en. Mutta meneppä selitämään tätä hammaslääkärille, joka uskoo kyseessä olevan vain laiskuuden ja huolimattomuuden. Hän on nimittäin joskus sanonut minua laiskaksi ja huolimattomaksi, ihan suoraan ja hyvin negatiiviseen sävyyn. Olen jo pitkään halunnut vaihtaa hammaslääkäriä, mutta pikkupaikkakunnalla julkisella se ei onnistu. Ja yksityiselle ei ole varaa.

Kai tämäkin ylenpalttinen syyllisyys on minun masennusmörköni aikaansaannoksia. Sillä tiedän kyllä että syyllistyn liian helposti ja aivan turhistakin asioista, mutta en voi sille mitään. Asiat paisuvat mielessäni kuin pullataikina ja lopulta ne täyttävät ajatukseni kokonaan.