Ihanaa lunta! Rupesi jo ärsyttämään musta maa ja vesisade. Toivottavasti tuo lumi nyt pysyisi tuolla eikä heti sulaisi pois. Kirosin sitä jo eilen kun alkoi sataa vettä ja eilinen lumi suli pois. Onneksi yöllä tuli sitten uutta lunta. Ulkona on nyt niin kaunista ja kun kaupungilla on jo jouluvaloja niin pompin melkein riemusta. Oi kun minä rakastan alkutalvea.
  Tähän päivään on kyllä mahtunut vaikka mitä. Lensin jopa ensimmäisen kerran nurin tänä talvena. Liisan liukkaat, siinä syy. Oikean käden ranne vähän kärsi kun otin sillä vastaan. Kyllähän sitä vieläkin vähän juilii. Jos ei huomiseksi rauhoitu niin pitää kai sit käydä lekurilla.
  Tänään oli toinen käynti nuorisopsykiatrisella poliklinikalla. Kävin pari viikkoa sitten ekan kerran. Siinäpä sitten tunti vierähti jutellessa. Tein tänään myös Beckin masennustestin. Olen tehnyt sen kerran aikaisemmin, kun olin sellaisessa mielenterveyshoidon tarvetta kartoittavassa paikassa. Silloin sain tulokseksi niin korkeat pisteet, että ne viittaavat vaikeaan masennukseen. Vaikka olin mielestäni tänään suhteellisen hyvällä tuulella, sain silti saman suuntaiset pisteet. Vaikea masennus edelleen. Tietenkin testi on vain suuntaa antava, mutta silti vähän huolestuttaa. Olenko näin huonossa jamassa?
  Voiko ihminen olla masentunut niin että se ei näy ulospäin? Vastasin siinä testissä kyllä ihan rehellisesti, sisälläni on koko ajan todella paha olla. Olen kuitenkin melko hymyileväinen ja nauravainenkin ihminen ulospäin, vaikka olenkin aika hiljainen. Eli olenko tosiaankin niin hyvä näyttelemään, niin että kukaan ei huomaa mitään. Myönnän kyllä opetelleeni tietoisesti hymyilemistä, kun minulle joskus sanottiin, että ei saa itkeä. Minusta on sitten ilmeiseti tullut pelotavan hyvä tunteiden kätkijä. Ihmetyttää kuitenkin kun vaikean masennuksen oireiksi kuvataan ulospäin näkyvä apaattisuus ja jaksamattomuus. Näin ei kyllä ainakaan ole minun tapauksessani.
  Reilun viikon päästä uudelleen nuorisopsykiatriselle. Ja sitten psykiatrille. Saa nähdä mitä siitä tulee. Sitä ennen pitää kuitenkin käydä magneettikuvissa. Ne kuvat ei liity tähän psykiatriseen puoleen, mutta kun fysiikkakin alkaa pettää. Korvat on ollut kipeät kohta vuoden ajan. Korviin koskee joka päivä, mutta ei koko ajan. "Kipukohtaukset" kestävät 15-45 min ja silloin kun koskee niin koskee kunnolla. Syytä on etsitty korvista, nielusta, nenästä, allergioista ja purentakalustosta. Eikä syytä löydy. Jännittää vähän se magneettikuvaus se kestää niin pitkään ja pitää olla pitkään liikkumatta ettei kuvat mene pilalle. No pääasia olisi, että asioihin saataisiin selvyyttä. Rassaa!!!!