Koulua takana jo kuukausi, joka tosin tuntuu vähintään puolelta vuodelta. Masennus sekä jännetupentulehdus seuranani edelleen. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut. Kouluun meneminen ja siellä oleminen on usein pelkkää tuskaa, varsinkin kun olen saanut (taas) seurakseni myös nukahtimisvaikeudet ja yöuneni jäävät 5-6 tuntiin yössä. Liekö seurausta masennuksen pahenemisesta tai muuttumisesta vai mistä. Sen voin ainakin sanoa, ettei olo ole ainakaan parantunut jos ei ole kai mennyt pahemmaksikaan. Kait.

Terapia jatkuu jossain muodossa, jossain paikassa, jollakin terapeutilla. Tarkkoja suunnitelmia ei ole tehty, mutta ei minua kai uskalleta tälleenkään jättää. Itselläni ei tällä hetkellä riitä intoa eikä voimia oikeastaan mihinkään muuhun kuin jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen. Tällaista tänään, nyt loppui into myös tähän kirjoittamiseen.